KKO:1980-II-52
- Asiasanat
- Avioliittolaki, Puolisoiden välinen palkkasaatava, AL 64 §
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 78/1190
Ään
A oli tehnyt työtä kommandiittiyhtiössä, jonka ainoa henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies oli hänen puolisonsa B. Kun B:n kommandiittiyhtiön yhtiömiehenä harjoittama ansiotoiminta oli verrattavissa yksityisenä liikkeenharjoittajana harjoitettavaan vastaavanlaiseen ansiotoimintaan, velvoitettiin kommandiittiyhtiö äänettömän yhtiömiehen panokseen koskematta suorittamaan A:lle korvausta hänen B:n ansiotoiminnassa tekemästään työstä.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A oli kommandiittiyhtiö C:lle 19/9 1977 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Tuusulan KO:ssa kertonut, että hän oli 5/12 1975 - 15/3 1976 välisen ajan työskennellyt työsuhteessa yhtiöön, jonka ainoa henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies oli hänen silloinen miehensä B. A oli toiminut vastaavan hovimestarin työhön verrattavissa markkinointi-, konttori-, laskutus-, mainos-, edustus-, keittiö-, tarjoilu- ja messutehtävissä. Koska yhtiö ei ollut maksanut hänelle sanotulta ajalta palkkaa eikä lomakorvauksia, A oli vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle puheena olevien 3 kuukauden 15 päivän palkkana 3 500 markan mukaan kuukaudelta 12 250, 3 odotuspäivältä 135 markan mukaan päivältä 405 ja vuosiloman korvausta 605 markkaa korkoineen sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.
Kommandiittiyhtiö C:n vastustettua kannetta KO p. 1/2 1978 todeten, että A ja B oli vihitty avioliittoon 14/7 1973 ja että KO 20/5 1976 julistamallaan päätöksellä oli tuominnut heidät asumuseroon, lausunut selvitetyksi, että B oli hänen ja A:n avioliiton solmimisen aikaan omistanut juhlatilaisuuksien järjestämistä ja suunnittelua, ruoka-annosten valmistusta ja myyntiä sekä tarjoilutarvikkeiden ja välineiden vuokrausta harjoittavan liikkeen, joka oli 5/12 1975 muutettu kommandiittiyhtiöksi C. Edelleen KO oli lausunut selvitetyksi, että A oli viimeksi mainittuun päivään asti aviopuolisona avustanut B:tä edustus-, tarjoilu- ja messutehtävissä tämän ansiotoiminnassa yksityisenä liikkeenharjoittajana ja sen jälkeen sanotussa yhtiössä, mutta jääneen näyttämättä, että yhtiö olisi tehnyt työsopimuksen tai muunkaan sopimuksen hänen kanssaan. Koska kysymys näin ollen oli korvauksesta työstä, jolla toinen puoliso oli avustanut toista tämän ansiotoiminnassa, ja kanne siltä osin kuin se koski vuonna 1975 tehtyä työtä, oli nostettu vasta sen jälkeen kun vuosi oli kulunut sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana työ oli suoritettu, KO oli hylännyt kanteen tuolta osin vanhentuneena. Siltä osin kuin kanne koski vuonna 1976 tehtyä työtä, KO oli, kun korvauksen suorittamista työn laatuun ja muutoin olosuhteisiin katsoen oli pidettävä kohtuullisena, velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle 10 000 markkaa 6 prosentin korkoineen KO:n päätöksen julistamispäivästä 1/2 1978 lukien sekä määrännyt, että A sai asian laatuun nähden pitää vahinkonaan hänelle jutussa olleet oikeudenkäyntikulut.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi A ja kommandiittiyhtiö olivat saattaneet jutun, t. 20/9 1978 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan muutoin paitsi että, koska A:n oli katsottava KO:n toteamin tavoin toiminnallaan vain avustaneen silloista aviopuolisoaan B:tä tämän ansiotoiminnassa eikä ollut näytetty, että korvauksesta olisi sovittu tai sitä tarkoitettu annettavaksi tahi että korvauksen suorittamista olisi työn laatuun tai muutoinkaan olosuhteisiin nähden pidettävä kohtuullisena, A:n kanne myös vuotta 1976 koskevilta osin hylättiin ja yhtiö vapautettiin tuomitusta korvausvelvollisuudesta.
A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että A oli suorittanut KO:n päätöksessä mainittuja tehtäviä kommandiittiyhtiö C:ssä, mutta näyttämättä jääneen, että yhtiö olisi tehnyt hänen kanssaan työsopimuksen tai että A:n suorittamista tehtävistä olisi muullakaan tavoin sovittu maksettavaksi korvausta taikka että sitä olisi tarkoitettu annettavaksi. A oli kuitenkin sanottuja tehtäviä suorittaessaan ollut työntekijän asemassa ja oli hänen näin suorittamansa työ hänen ja B:n, joka oli ollut yhtiön ainoa henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies, välillä 25/9 1974 tehdyn avio-oikeuden poissulkevan avioehtosopimuksen johdosta koitunut viimeksi mainitun hyväksi. B:n sanotunlaisena yhtiömiehenä harjoittama ansiotoiminta yksityisenä liikkeenharjoittajana harjoitettavaan vastaavanalaiseen ansiotoimintaan ja A oli siten avioliittolain 64 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin avustanut puolisoaan tämän ansiotoiminnassa. Sen vuoksi ja kun korvauksen suorittamista A:n tekemän työn laatuun ja muuten olosuhteisiin katsoen oli pidettävä kohtuullisena, KKO harkitsi oikeaksi, muuttaen HO:n tuomiota, työn määrän osalta arvioinnin perusteella ja ottaen huomioon, että A oli kanteessa tarkoitettuna aikana saanut elatuksensa B:n puolisona tämän yhtiöstä saamista tuloista, velvoittaa yhtiön äänettömän yhtiömiehen panokseen koskematta suorittamaan A:lle korvaukseksi tämän työstä 1/1 1976 - 15/3 1976 väliseltä ajalta 2 500 markkaa 5 prosentin korkoineen haastepäivästä 19/9 1977 lukien sekä korvaukseksi hänellä olleista oikeudenkäyntikuluista 1 500 markkaa. Vuosiloman korvausta sekä odotusajan palkkaa koskevalta osalta vaatimus hylättiin lakiin perustumattomana. Siltä osin kuin kanne oli vuonna 1975 tehtyä työtä koskevalta osalta hylätty, HO:n tuomio jäi pysyväksi.
Ylimääräinen oikeusneuvos Pentti Surakka, joka oli eri mieltä, lausui: en myönnä muutoksenhakulupaa. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan itse asiasta katson, ettei ole syytä muuttaa HO:n tuomiota, jonka siis jätän pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Heinonen, Ådahl ja Nybergh sekä ylimääräinen oikeusneuvos Sarkko